Sosiaalisen median sisällöt

Sosiaalinen media koostuu kahdesta osasta: Ihmiset ja sisältö, eli uutiset, kuvat, videot, kommentit… kaikki netin materiaali. Mutta mikä on ihmisten ja sisältöjen vuorovaikutus?

Päätin piirtää kaikki mahdolliset sidokset sisällön ja ihmisten välillä. Valmistauduin melkoiseen urakkaan. Ajattelin otsikoida slaidishown esim: 1001 rules of engagement in social media.

Mutta toisin kävi. Paperi jäi lähes tyhjäksi ja suu auki. Onko netti todella näin yksinkertainen? Samalla huomasin, että sisällön ja ihmisen vuorovaikutuksen kautta voidaan määritellä sisällön luonne. Näin:

Sosiaalista Jellyä

Sosiaalinen media on muuttanut ihmisten ja sisältöjen valtasuhteita merkittävästi. Aikaisemmin sisältöä oli vähemmän, ja se oli harvempien hallussa. Jos tietoa halusi, piti sen eteen nähdä vaivaa.

Nyt Tietoa on liikaa ja ihmisten kanssakäyminen on keskiössä. Tieto pyrkii ihmisten luo, mutta sen on nähtävä vaivaa.

Suurinpiirtein näin:

Yrityksen muuttaminen suljetusta avoimeksi

Läpinäkyvyys on vaikeaa. Mutta muutamilla keinoilla yrityksen kuin yrityksen saa avattua sosiaalisen median toimijaksi.

1) Johdon on näytettävä mallia. Johdon on oltava rehellinen. Johdon on uskalletava mokata.

2) Yrityksen sisältä löytyy ihmisiä, jotka ovat jo valmiita astumaan esiin ja osallistumaan nettikeskusteluihin firman nimissä. Löydä heidät ja anna mandaatti toimia.

3) Keksi palkitsemisjärjestelmä. Mainetta, kunniaa, rahaa tai uusia haasteita.

4) Älä keksi liikaa uusia työkaluja tai toimintatapoja. Avoimuudesta ei saisi olla liikaa vaivaa. Avoimuuden tulisi syntyä helppona sivutuotteena.

5) Älä jätä ihmisiä yksin. Tekninen ja henkinen tuki on tärkeää.

6) Yksinkertaiset säännöt. Tärkeintä on rajata se, mitä ei saa tehdä. Ja sitten kaikki muu on sallittua. Tällöin jokainen saa toimia omana itsenään, valiten omat aiheensa ja lähestymistapansa.

Pyhä yksinkertaisuus

Liiketoiminnassa kokonaisuuksien hahmottaminen, selkeä viestintä, ajatusten kirkastaminen ja kaikenlainen yksinkertaistaminen on läpi vuosisatojen ollut menestyksen edellytys.

Yksinkertainen on tehokasta, yksinkertainen on helposti kommunikoitavaa, yksinkertainen on oivaltavaa.

Netti tuo muutosta. Sosiaalinen media ja uudet liiketoiminta-alueet eivät ole yksinkertaisia. Ihmismassojen keskinäinen kommunikaatio ja yhteiselo ei ole yksinkertaistettavissa samalla tavalla kuin liukuhihnatuotanto ja yksisuuntainen markkinointiviestintä.

Ennen yritykset pyrkivät olemaan selkeitä ja toteuttamaan strategiansa mahdollisimman suoraviivaisesti. Tämä johti yksinkertaistamisen ihannointiin.

Nyt yritysten on opittava elämään uudessa monimutkaisessa sosiaalisessa verkostossa, jossa asioita ei voi toteuttaa samalla yksinkertaisuudella kuin ennen. Vallan saattaa saada jopa monimutkaisuuden ihannointi.

Yksinkertaisuus ja monimutkaisuus eivät kuitenkaan ole toistensa vastakohtia. Ne voidaan nähdä jopa toisilleen hyvin läheisinä. Tämä vaatii kuitenkin muutamia uudelleenoivalluksia.

1) Älä ajattele välineitä, vaan lopullista päämäärää.
Ota käyttöösi vain työkaluja, jotka on nopeasti vaihdettavissa uusiin, paremmin tilanteeseen sopiviin. Älä ihastu välineisiin, vaan päämäärään.

2) Vaihda tarvittaessa myös päämäärää.
Älä pidä härkäpäisesti kiinni suunnitelmastasi. Jos uusi päämäärä tarjoutuu, tartu siihen.

3) Rentoudu ja päästä irti vallasta.
Sosiaalista kanssakäymistä ei voi hallita. Rento, tarkkaileva silmä löytää monimutkaisuudesta paremmin lainalaisuuksia ja muutostekijöitä, kuin sellainen, joka luulee jo tietävänsä vastauksen.

4) Vaihda mielipidettäsi.
Myönnä itsellesi, että olet ensi vikolla taas paljon viisaampi. Mutta muista, ettei kukaan muukaan tiedä totuutta.

5) Availe vieraita ovia.
Kokeile ja opi. Tee vääriä asioita.

6) Pyri ymmärtämään luolamiestä.
Sosiaalisen kanssakäymisen perusmotiivit eivät ole muutuneet tuhansiin vuosiin. Ymmärrä yksinkertaiset perustarpeemme.

Sosiaalinen media

Suurten yritysten pitäisi saada pää omasta artusta ja päästää kaikki omat ihmisensä puhumaan turuille ja toreille. Jotkut kyllä jo innostavat henkilökuntaansa blogaamaan ja puhumaan julkisesti. Mutta valtavirta pitää edelleen väkensä kapuloituna.

Kuinka kehitetään täydellinen tuote?

Tällainen plopsahti päästä:

Mitä ihminen haluaa?

Löysin yhden puuttuvan palasen teoriaani Mike Elganin kirjoituksesta “Why products fail“.

Ihmisen tarpeet voi jakaa kolmeen tasoon:

1. Minä
2. Minä ja yhteisö
3. Minä ja maailma

Minä ja maailma -tasolla yrityksen tulee tarjota ihmiselle jotain suurempaa, jotain ylevää puolustamisen arvoista.

Minä ja yhteisö -tasolla on pyrittävä antamaan asioita, joilla ihminen tekee itsestään muiden silmissä haluttavan ja ihailtavan.

Minä -tasolla ihminen haluaa asioita nopeasti ja helposti. Palanen, jonka Elgan teoriaani tarjosi, on “Kontrolli”. Jokainen meistä haluaa hallinnantunteen elämäänsä.

Yritys, joka ei pysty tarjoamaan asiakkaalleen kontrollia, häviää. Tästä helpoin esimerkki löytyy b-to-b -maailmasta: Yritys X tuottaa palveluita Yritys Y:n johtajalle. Johtajalla on epävarma olo, ja hänestä tuntuu, että hän ei hallitse tilannetta, vaan yritys X. Tällaisessa tapauksessa johtaja vaihtaa kumppania, vaikka yritys X olisi paras asiantuntija.

Täydellinen yrityksen missio lupaa siis asiakkaalle:

1. Uutta luovaa vallankumousta tai jonkin arvokkaan säilyttämistä.
2. Arvonnousua ryhmässä.
3. Helposti, nopeasti… ja niin, että asiakkaalla on kontrolli.

Miten rikastava missio rakennetaan?

Yritys ei tarvitse strategiaa, ei visiota, ei jalkautuksia, jos sillä on toimiva missio. Hyvä missio lupaa muuttaa ihmisten elämää paremmaksi.

Tässä on ensimmäinen yritykseni hahmottaa elämää rikastavan mission aineksia.

Saako yritys rakastua?

Yritys, kuten kaikki ihmisen synnyttämät organismit, kehittää itselleen omia päämääriään. Välittömästi synnyttyään yritys kehittää elämänhalun ja kuolemanpelon. Yritys tekee lähes mitä tahansa välttääkseen kuoleman. Mutta yritys osaa myös haaveilla, ihailla ja pyrkiä kohti uutta.

Maslowin tarvehierarkiaa oikoen yrityksen motiivit voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Nämä ryhmät ovat yhteisiä ihmisille ja ihmisten muodostamille yhteisöille.

Nurkkaan ahdistettu yritys ei kykene ajattelemaan muuta kuin selviytymistä. Se voi jopa uhrata toimintakykyisiä osiaan selvitäkseen ahdingosta.

Yritys saatetaan ajaa liian lyhytjänteisellä tavoiteasetannalla tai vääränlaisilla mittareilla jatkuvan kuolemanpelon tilaan. Tällöin yritys keskittyyy vain selviytymiseen. Pitkällinen kuolemanpelko tekee yrityksestä ahdistuneen, lyhytnäköisen, epäilevän ja flegmaattisen.

Rönsyjen karsiminen, fokuksen kirkastaminen, asiakastarpeisiin keskittyminen, palvelun tehostaminen, prosessien streamlainaaminen, asiakkaiden houkutteleminen, tulospalkkaus…

Ahdistettu yritys ei kykene toimimaan kuin selviytymisen tasolla. Sen ei kykene luomaa uutta, uneksimaan tai rakastumaan. Ja nämä ovat kuitenkin ominaisuuksia, joita jokainen ihmisen luoma organismi tarvitsee ollakseen onnelline

Minusta yrityksillä olla oikeus haaveilla ja rakastua, ihailla ja puhua utopioista. Nämä ovat avaimet sekä yksittäisen ihmisen, että yrityksen rikkaaseen elämään.

Merkityksen merkitys

Yritykset tuhertavat visioitaan. Yksi haluaa olla markkinajohtaja, toinen tunnetuin. Kolmas haluaa olla suurin ja tunnetuin, mutta nöyrin ja palvelevin.

Visiota jalkautetaan omalle väelle ja powerpointataan kumppaneille ja asiakkaille. Vision saavuttamiseksi johto tekee hurjasti työtä ja kohtaa uskomattoman määrän kitkaa yrityksen sisältä ja ulkopuolelta.

Voisiko homman hoitaa helpommin?

Mitä jos vision sijaan keskityttäisiin merkitykseen? Siis siihen, mikä on merkittävää ihmisille.

Jos yritysjohto yrittäisi etsiä asian, joka on ihmisille aidosti merkittävä. Tällaisen asian asettaminen visioksi tai missioksi tuo johdon käyttöön kolmannen ulottuvuuden. Ja siten johdon on helppoa taivuttaa omaa universumiaan ja ohittaa suurin osa esteistä. Siis jotenkin näin…